| (Sivu 3 / 3)
Sylivauvojen unentarve vuorokauden aikana on seuraava: Kuukauden vanha vauva: 16,5 h /vrk Kaksi kuukautta: noin 16h/vrk Kolme ja neljä kuukautta: noin 15,5h/vrk Viisi ja kuusi kuukautta: noin 15 h /vrk Seitsemän ja kahdeksan kuukautta: noin 14,5 h / vrk Yhdeksän, kymmenen ja yksitoista kuukautta: noin 14 h /vrk Kaksitoista kuukautta, sekä koko toinen elinvuosi: noin 13,5 h /vrk
Nyt Nukutaan-kuuri on työstetty avuksi niille lapsille, joiden vanhemmat ovat väärinkohdatun hyvän tahdon alaisina alistaneet lapsensa suuren sekä vaarallisen unenpuutteen alaisiksi. Vakiomalli:
Vastasyntynyt lapsi saa ruokaa neljässä vuorossa molemmista rinnoista. Kun ensimmäisesta rinnasta on tarjottu ruokaa kahdesti, seuraa vaipanvaihto ja elintärkeä yhdessäolo. Tämän jälkeen tarjotaan lapselle toista rintaa, myös kahdesti (katso Lapsikirja). Näin ollen lapsi pidetään hereillä kaikin keinoin ja konstein puolitoista tuntia (marginaalivartilla molempiin suuntiin). Tämän jälkeen lapsi sitten nukkuu suurinpiirtein kaksi ja puoli tuntia, omasta aloitteestaan. Saa nukkua valmiiksi, mutta ei kuitenkaan kolmea tuntia enempää. Varsinaisen syntymän jälkeen - kolmen viikon iässä - pitenee valveaika kahteen tuntiin joka "aterialla", ja valveaikaa seuraava uni on sitten myös siinä kahden tunnin paikkeilla. Mitään "tyrmäysmaitotilkkasta" ei nyt enää tarvita, vaan tämä viimeinen puolituntinen koostuu (näennäisesti passiivisesta) sosiaalisesta kanssakäymisestä. Pikkuinen laitetaan sitten valvetilassa nukkumaan ja nukahtaa itsekseen. Tässä meillä on periaatteena 2-2, jota voidaan käyttää kahden kuukauden ikään saakka, jolloin tehdään ensimmäinen "päiväjärjestys", jossa otetaan huomioon lapsen (toistuvat) taipumukset omaan päivärytmiin, ja nämä ajat pidetään. Yöaikaan lapsi nukkuu nyt, viiden ison päiväaterian jälkeen, kahdeksan tunnin yhteenkuluvat unet.
Kätkytkuolemasta:
Kätkytkuolema kutsuu kotiin kaksi tai kolme lasta tuhannesta joka vuosi. Tiede on vuosisatojen aikana yrittänyt ymmärtää miksi tällainen tragedia pääsee tapahtumaan. Lapsi lakkaa nukkuessaan hengittämästä, ja kuolee. Ruumiinavauksessa ei löydetä vikoja. Kätkytkuolemaa kutsuttiin aiemmin nimellä "selittämätön lapsikuolema". (suomentajan oma käännös rutosinkielestä.)
Oma teoriani on yksinkertainen. Hengitys ei todistettavastikaan toimi automatiikalla heti ensi hetkestä. Kohdussa lapsen ei koskaan tarvitse ottaa keuhkojaan käyttöön. Vastasyntyneet pitävät hengitystauon uesaan kertaan vuorokaudessa, jopa niinkin pitkäksi aikaa kuin 40 sekunniksi, asia, josta harva aikuinen selviäisi. Ei ole vaikeaa kuvitella, että tämä vielä kehittymätön hengitysautomatiikka voi raueta syväunen aikana. Sylivauva nukkuu syvästi ja pitkään ja "unohtaa" vetää henkeä, ja kuolee, rauhallisesti. Siihen ei mene kuin jokunen minuutti.
Myös länsimaiden äidit ovat kaikkina aikoina, aina vuoteen 1992, asettaneet lapsensa vatsalleen nukkumaan (viimeistään varsinaisen syntymän yhteydessä, lapsen ehdittyä 2-3 viikon ikään; sitä ennen nämä enemmän taikka vähemmän kapaloidut vauvat aseteltiin kyljelleen sikiöasentoon). On tiedetty vaistomaisesti, että osaksi lapsi nukkuu paremmin vatsallaan, ja osaksi vatsallaan-makuu on välttämätön motorisen kehityksen kannalta. Viiden aistin (- näkö, kuulo, haju, maku sekä tunto- aistien) kehitys on läheisesti yhteistyössä vatsallaan makuun kanssa.
(SIDS: sudden infant death syndrom)
Luonnollisesti elämä täytyy aina asettaa etualalle, mutta täytyykö kauniita tilastoja saada aikaan pienten lasten hyvien unenlahjojen kustannuksella?
Miksi pienet lapset kääntyvät vatsalleen, vaikka heidät on asetettu nukkamaan selälleen? Onko heillä sama vaistomainen tietämys, kuin entisaikojen äideillä on aina ollut (ja on vieläkin muualla maailmassa)?
Todellinen pelottelukamppanja on seurannut kauniiden tilastojen jalanjäljissä. Nykyään sanotaan että on suorastaan kohtalon uhmaamista, jos pikku lapsi laitetaan vatsalleen. Lapsi ei voi hengittää. Ilmatiet tukkeutuvat. Lapsen henki on suorastaan hengenvaarassa... Tämä ei luonnollisestikaan ole totta. Myös vastasyntynyt ihmislapsi osaa nostaa ja kääntää päätään. jopa aivan vastasyntyneet harrastavat ryömimisliikkeitä (jos siihen annetaan mahdollisuus). Jotta vanhemmat vain eivät missään tapauksessa luottaisi vaistoihinsa ja terveeseen maalaisjärkeensä saavat he kaiken kukkuraksi kuulla tutkija-arvovallalta, että heidän ei pidä hankkia hengityshälytintä. Silloin heistä tulee vain "huolestuneita". Totuus on tietenkin päinvastainen. Hälytin ei takaa, että lapsi ei kuole, samalla tavoin kuin palohälytin ei takaa, että talo ei syty palamaan. Mutta asioille ehtii tehdä jotakin. Toivon mukaan tuli ehditään sammuttaa. Ehditään - varvovaisesti toimien - pinnallistaa lapsen uni, ja sillä tavoin muistuttaa tätä hengittämään.
Nykyään yleisesti suositeltu selällään nukkuminen tuo mukanaan muitakin ongelmia kuin latuskaisen kallonmuodon (joka ei korjaannu ennalleen puolenvuoden kuluttua). Pieni mukula, joka ei saa luonnonomaista motorista harjoitustaan niin öin kuin päivinkin, tulee pyörimään kehonsa avulla ryömimisen sijaan, kiemurtelemaan selällään kantapäät maassa ympäri ympäri, mykkänä, samoilla kohdin, jne. Sillä tavoin ei mikään elävä olento ole, evoluution aikana, käyttäytynyt. Seuraukset ovat arvaamattomat. Usko minua, kahden-kolmenkymmenen vuoden kuluttua kuuluu huuto myös arvovaltaisen, miespuolisen tutkijamaailman läpi: Takaisin vatsalle!
Pienille ruokavenkoilijoille:
Istu mukavasti lapsi polvellasi, (vaikkapa) vasemmalla. Aseta nyt lapsen oikea pikku käsi omasi alle, selkääsi vasten. Pidä vasenta pikku kättä omassasi niin, että lapsi tarttuu yhteen sormistasi samalla kun sinä pidät loppua kättäsi lapsen ympärillä. Syötä rinta/pullo suuhun ilman kysymysmerkin häivääkään sen enempää sanoissasi kuin teossasikaan. Katso sitten heti muualle, katso TV;tä, puhu jonkun kanssa, niin että (päällisin puolin) lasket huomiosi lapsesta. Anna pikkuisen syödä rauhassa, antamatta (kylläkin) ihanan läsnäolosi häiritä, kunnes ateria on ohi. Jos pikku kulta aivan romahtaa kasaan, käyttäydy niin kuin SINÄ olisit juuri nyt päättänyt, että on röyhtäisyn aika, ja heivaa lapsi olkapäällesi. Taputtele pikku takamusta lempeästi mutta tarmokkaasti, alhaalta ylös (tähän ei nyt nukahdeta). Palaa nopeasti ja epäröimättä lempeään raudanlujaan otteeseen täyttöä varten, niin monta kertaa kuin tarvitaan, kunnes pikku lapsi on täpö täysi.
Rimssusta:
Rimssu on hyvänyönloru, joka toistetaan neljä kertaa peräjälkeen hyvin pienen tauon kanssa, samaan tyyliin kuin nelinkertainen eläköönhuuto.
Rimssussa on siis neljä "säkeistöä" (joskus, kun siltä kuulostaa, kuusi, jonkun kerran jopa kahdeksan). Rimssun sanat pysyvät samoina kaiken aikaa - minun on yksinkertaisesti: "Hyvät yöt, nukupa hyvin" - kun taas äänensävy ja voimakkuus vaihtelee lapsen "vastauksesta" riippuen, ja kyllä hiljaisuuskin vastauksesta käy. Viimeinen "säe" sanotaan laskevaan äänensävyyn, se asettaa pisteen. Rimssun alkusäkettä nimimerkki "Mammut Maria" on kuvannut "paukausrimssuna"! Rimssu toimii Pavlovin "ehdollistumisteorian mukaan (soita kelloa, ja koira kuolaa ruoan perään koska ruoka on tarjoiltu kellon soidessa). Lapsi yhdistää rimssun kuulemisen hyvin pian paikoillaan makuuseen ja uudelleen nukahtamiseen siksi, että rimssu aikoinaan lopetti nukkumaan-asettelun, junttauksen, viuhkan, tai vaunun työntelyn, mikä kuurin työkaluista nyt sitten valittiinkaan edeltämään rimssua. Hyvin pian riittää, että rimssuaa siinä sivussa, kirjaimellisesti ohi kulkiessaan, tai omasta sängystään käsin, jotta lapsi asettuu makuulle vatsalleen, ja nukahtaa uudestaan.
Rimssulle annetaan jo toisena kuuriyönä enemmän ja enemmän tilaa, mieluiten se korvaa kaiken muun toiminnan kokonaan! Junttaus, niin kuin myös paikoilleen asettelu ns viuhkan kera, siirtyy nyt pelkästään kriisikäyttöön. Jotta rimssu voi tunkea kaikkien lapsen esittämien kysymysten, reaktioiden sekä protestejen läpi, on edellytyksenä, että rimssua on harjoiteltu energisesti ennen kuurin alkua. Ei kelpaa alkuunkaan esittää itse epävarmoja "kysymyksiä" ääni vapisten. Sanajärjestys valitaan, ja pidetään huolta, että rimssusta tulee rytmikäs, melkeinpä laulava. Se tarjoillaan energisellä vatsatuella! Rimssun täytyy voida olla päättäväinen, reipas, ratkiriemukas, supersöpö, pikkuvihainen, keskustelun lopettava, - ja ennen kaikkea rauhoittava, sanan koko merkityksessä. Toisen yön aikana, ehkä jo ensimmäisen - ja ainakin kolmannen aikana (muussa tapauksessa pitää harjoitella paremmin!) pitää voida kokea vuoropuhelu lapsen kanssa. Voit selvästi kuulla milloin ja miten rimssu "ottaa", ja sovellat sitten äänensävysi ja - voimakkuutesi sen mukaan. Silloin on aivan selvää että kyseessä on prosessi. Ei siis pidä lähteä siitä, että löytää yhden ainoan tavan tarjoilla rimssu, joka toimii aina ja joka tilanteessa samalla tavalla. Tässä on kyse kommunikaatiosta!
Rimssun täytyy olla tarpeeksi äänekäs ja pystyä tunkemaan läpi lapsen luokse jo senkin vuoksi, että pienet lapset pelästyvät järjiltään omaa huutoaan. Vasta kahdeksan-yhdeksän kuukauden iässä, kun lapsi syntyy omaan minuuteensa (ks Lapsikirja kahdeksankuukauden kriisi) voi hän ymmärtää, että myös huuto on MINUN, myös se, joka niin sanotusti kuuluu ulkopuolelta, välittyy kuulon kautta, eikä pelkästään kaiu pääkopan sisällä.
Rimssu, jonka valitset, ei saa olla liian lyhyt. Minun rimssuni voidaan esimerkiksi sanoa hyyyvin hitaaaaaaaaasti, mutta myös reippaasti ja nopeasti. Ensimmäisen säkeen aikana ollaan jo matkalla ulos, pois lapsen sängyn luota, katse suunnattuna oveen; toisen säkeen aikana astutaan ovesta ulos, kolmannen ja neljännen säkeen aikana ollaan oven toisella puolella, näkymättömissä (ovi jätetään raolleen) matkalla ovelta pois, ja aina vain kauemmaksi. Rimssua ei koskaan pidä sanoa itse huoneessa, lapsen sängyn ääressä - eihän kellokaan soinut näkyvillä, koiran ruokakulhon yläpuolella; se kuului taustalla, ruokailun yhteydessä, mutta olematta silti häiriötekijänä. Samalla tavoin kuulee lapsi rimssun taustalla, nukahtamisen yhteydessä. Kun aluksi olet sitä mieltä, että rimssu "häiritsee" enemmän kuin rauhoittaa, johtuu se siitä, että lapsi etsii yhä sinun läsnäoloasi sen sijaan että hän kuuntelesi sitä "pahaa sutta ken pelkäisi" - sanomaa, jota itsepäisesti yrität viestittää. Ole siis itsepäinen! Rimssua kärsivällisesti, rauhoittavasti, äänekkäästi ja tarpeeksi pitkään!
Teillä, rakastavilla vanhemmilla, voi olla molemmilla oma rimssu, mutta pysyvästi sama. Päivälläkin voi rimssuta, mutta silloin valitaan rimssu ilman "yö" -sanaa, sekin pidetään sitten pysyvästi samana. Ulkona, lapsen nukkuessa vaunuissa, ei tarvitse rimssuta. Lapsi, joka on alle kolme ja puoli/neljä kuukautta voidaan "vahvistusrimssuta" enemmän taikka vähemmän unessa. Hyvin pienet lapset, alle kolmekuiset, etsivät vain kasvoja äänelle, ja hämmentyvät - heitä ei pidä rimssuta! Heidät totutellaan "persoonattomiin" ääniin, sekä hiljaisuuteen.
Vahvistusrimssu:
Kyseessä on sama rimssu uudelleen, mutta pehmeän toteavasti. Se lopettaa koko käydyn "keskustelun". Se saa kirjaimellisesti viimeisen sanan. "Juuri noin. Näin tehdään, kun nukahdetaan itse. Oikein hyvä".Alussa vahvistusrimssu potkaisee käyntiin useimmat lapset uudestaan sen sijaan, että se vahvistaisi rauhaa. On houkuttelevaa jättää se väliin, mutta se on todella tärkeä.
Älä luovuta ennen kuin lapsi on ottanut sen vastaan, ja hiljaisuus jatkuu, vaikka se kestäisi sitten kymmenen kertaa! (Muistutusrimssun tullessa mahdollisesti väliin.) Sen kuuluu olla viimeinen seikka, joka seuraa lasta mukaan uneen (joten käytä sitä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään). Pian se jo auttaa lasta nukahtamaan itse uudestaan. Jos sen sijaan huuto on viimeinen seikka, joka seuraa lasta mukaan uneen, tulee lapsi herämään huudon kanssa seuraavallakin kerralla.
Nukkumaanasettelu:
Nukkumaanasettelu lähettää pikku lapsen aivoille signaalin, joka kertoo, että nyt kaikki toiminta loppuu.
Aseta/nosta lapsi makuuasentoon vatsalleen. Sängyn päätypuoli on vasemmalla puolellasi. Aseta pikku kädet pään molemmille sivuille varmalla otteella, yhtä aikaa, molempia käsiäsi käyttäen. Paina hiukkasen, nopeasti, päättäväisesti. Tartu pikku reisiin ja polviin, sekä suorista lapsen molemmat pikku sääret yhtä aikaa. Nopea, päättäväinen painallus. Tartu lapsen päähän molemmin käsin, ja aseta lapsen pää pehmeästi mutta selvästi sileän lakanan päälle käännettynä oikealle, sinusta poispäin. Tässä ei tarvita painallusta; aseta nyt vasen kätesi levälleen lapsen selän ylle niin, että pikkurillisi pitää lapsen niskan aloillaan, sillä aikaa kun aloitat junttauksen toisella kädelläsi, tai sitten vain painallat kerran molemmat kädet levällään lapsen selkää pitkin (viuhka) niin, että koko pikku keho jää kättesi alle. Ennen kuin painallat ja poistut huoneesta, asetat viltin lapsen päälle.
Nukkumaanasettelu kertoo lapselle, että nyt on aika käydä mukavasti maaten ja nukkua hyvin. Tämä ei tarkoita, etteikö lapsi saisi muuttaa itse asentoaan! Pikkuinen kääntää pian päänsä toiseen suuntaan, vetää jalat koukkuun, siirtää kädet alas, nostaa pikku pepun pystyyn sammakkoasentoon, toisin sanoen peuhaa hieman aivan kuten me aikuisetkin, ennen kuin löytää mukavan nukkuma-asennon. Kun lapsi on nukkunut kymmenen minuuttia ( ei kaksikymmentä), voit mennä hiljaa sisään, asettaa lapsen oikein ja peitellä, hiljakseen ja asiallisesti, ilman että lapsi tätä huomaa.
Nukkumaanasettelua sopii käyttää joka kerran, kun lapsi laitetaan nukkumaan. Tee se hiljaa, nopeasti, ja selvästi. Tulet pian huomaamaan, kuinka pikku kulta suoristaa jalkansa itse, kun olet nostanut kädet paikoilleen, minkä jälkeen - PAM!, pää asettuu oikealle. Sanoma on otettu vastaan: on aika nukkua hyvin, ja jotta voisi nukkua hyvin tarvitaan siihen oikeat edellytykset.
Pikku kullanmurut, jotka nostavat päätään, ylävartaloaan, kiemurtelevat ympäriinsä, ja jopa onnistuvat kääntymään selälleen, asetetaan uudelleen nukkumaan, minkä jälkeen heidät pidetään aloillaan viuhkan avulla, kunnes koko pikku keho on unesta raukea. Älä puhu. Poistu huoneesta hyvissä ajoin ennen lapsen nukahtamista, ja rimssua oven ulkopuolella. Sinun asenteesi tulee olla varma ja rauhoittava. Sen kuuluu viestittää lapselle samaa, kuin itse haluaisit viestitettävän, jos olisit yliväsynyt, stressaantunut, sekaisin kaikista ajatuksista jotka päässäsi pyörivät, etkä oikein tietäisi kuinka nukahtaa.
Viuhka:
Viuhka kuvaa levälleen levitettyjä käsiäsi, jotka asetat pehemän mutta tasaisen painalluksen kera koko pikku lapsenkehon ylle sen jälkeen, kun olet asetellut lapsen nukkumaan (ks Nukkumaanasettelu). Hiljaisuuden vallitessa, tasaisen painalluksen kanssa, odotat rauhaa ja hiljaisuutta, aina siihen saakka kunnes lapsi tuntuu raukealta. Lopettele pienellä ylimmääräisellä painalluksella hyvissä ajoin ennen kuin lapsi nukahtaa. Poistu huoneesta rimssun kera.
Viuhka asetetaan paikoilleen suoraan ylhäältä käsin, ei sivulta, istualtasi. Se on tasainen, vankka ja vakaa. Kyseessä ei siis ole mikään varovainen silittely, eikä myöskään mikään hyväilevä taputus, paijaus tai lohdutus. Viuhka on rauhoittava. Se saa lapsen rentoutumaan ja rauhoittumaan, mikä on edellytyksenä lapsen (ja meidän kaikkien) nukahtamiselle.
Lapsiin, jotka nukkuvat selällään ei viuhkaa voi käyttää, koska rintakehän painalluksesta tulee häiriötekijä. Kyljellään nukkvaan lapseen voi käyttää rauhoittavaa viuhkaa. Paras nukkuma-asento on silti aina vatsallaan makuu.
Junttaus:
Junttausta voisi kutsua eräänlaiseksi kuvalliseksi vaunutteluksi. Pikku lapsenkeho autetaan rauhoittumaan samanlaisella pitkittäin kulkevalla "kiikutuksella", kuin minkä reilulla työntöliikkeellä vedetyt lastenvaunut tarjoavat. Ero on siinä, että nyt tehokkaana rauhoittajana oletkin sinä ja sinun liikkeesi, eivätkä vaunun liikkeet.
Lapsi makaa kehdossa tai pinnasängyssä. Sinä istut tai seisot lapsen vasemmalla puolella. Oikea käsi kevyesti nyrkissä junttaat lapsen pikku vaippatakamusta peiton läpi, alhaalta ylöspäin, hyvin tasaisilla, mutta silti pehmeillä, melkein työntävillä liikkeillä. Kysymys ei ole lyömisestä tai takomisesta; liikkeessä ei saa olla mitään kovakouraista. Junttaa samaan tahtiin ja samalla voimalla jota käyttäisit, jos silppuaisit reilua nippua persiljaa leikkuulaudalla, siis siihen tyyliin, jossa leikkaamiseen käytetään veitsen terää ja silppuamisliikettä ohjataan kahvasta käsin. Samalla, kun tasaisesti mutta kuitenkin tuntuvasti junttaat lapsen takamusta tähän tyyliin niin, että pikku lapsenkeho keinahtaa joka junttauksella, levität vasemman kätesi lapsen selän päälle. Joka neljännellä junttauksella, aivan kuin taputtaisit jonkin rytmikkään kappalleen tahdissa, painallat, melkein työnnät, levitetyn kätesi pikku selkää vasten, ja annat sitten heti välittömästi otteesi pehmetä. Painalluksen pitää olla mukava ja tasainen, melkeinpä päättäväisen puristava; pehmeä "työntö" joka neljännen junttauksen jälkeen.
Harjoittele tekniikkaa etukäteen! Esimerkiksi omia reisiäsi vasten; oikean reitesi ulkopuoli on siis lapsen vaippatakamus, vasemman reitesi yläpuoli lapsen selkä. Tämä ei ole niin vaikeaa kuin miltä se kuulostaa, kunhan vain on saanut rytmistä kiinni!
Harjoittele myös puolisosi kanssa, joka ensin asetetaan makuulle taiteen kaikkien sääntöjen mukaan ( ja joka saa mieluusti hangoitella hieman vastaan hyvän asian vuoksi)! Siitä harjoittelusta voit lukea lisää "Muistivihkossa". Kun sitten olet edennyt aina lapseen saakka, sinun täytyy tietää täsmälleen mitä teet, miksi ja miten! Silloin ei "kokeilla" ja katsota, että miten menee! Lapsi ei junttaa puolestasi, niin kuin hän ei myöskään työnnä vaunuja puolestasi!
Lapsi, jolla on uniongelmia, jota ei ole koskaan aiemmin juntattu, esittää miljoonia "kysymyksiä" ensimmäisellä kerralla, ja voit laskea sen mukaan, että saattaa kestää sekä 20 että 45 minuuttia, ennen kuin pikkuinen rauhoittuu, sillä aikaa kun sinä itsepäisesti junttaat. Niin pitkään se ei sitten enää koskaan kestäkään. Hyvin pian pikkuinen oppii pitämään junttauksesta, joka todellakin toimii rauhoittavasti. Sitten pitääkin varoa "juuttumasta". Nyt pitää muistaa mihin pyritään: pikkuisen on tarkoitus uskaltaa nukahtaa - ja nukahtaa myös yöllisen heräämisen jälkeen - turvallisen olon kanssa. Sinun läsnäolosi ei ole rauhoittava. Lapsen unta silmälläpitäen läsnäolosi häiritsee. Siispä jätä huone, rimssun saattelemana.
Vaunutus:
Vaunutus kuvaa tasaista, melkeinpä kovakouraista lastenvaunujen edestakaista vetoa. Myös tätä tekniikkaa täytyy harjoitella etukäteen (jos lapsi ei ole hyvin pieni, ja tarvitsee pelkästään hieman kevyttä apua rauhan löytämiseen, ts ennen kuin hän on hankkinut itselleen uniongelmia). Harjoittele painon kera, joka vastaa lapsen painoa!
Vedä vaunuja pitkin, nopein, tasaisin vedoin edestakaisin, edestakaisin, nopeassa tempossa. Käytä koko käsivartesi pituutta työntäessäsi vaunut luotasi. Kyse ei ole pienistä, kituliaista, varovaisista tai suloisista liikkeistä - niitä jos käytät saat seistä vaunuttamassa koko yön. Lapsesta sellaiset liikkeet ovat aivan ihania, ja hän protestoi/herää heti, kun vaunut pysähtyvät.
Jos lapsi huutaa reilulla äänellä, saat itsekin käyttää reiluja otteita. Kunnon nykäisyn kuuluu aloittaa joka veto, aivan kuin nappaisit vaunut kiinni viime hetkessä, ennen kuin ne suistuvat jyrkänteeltä alas. Tehokkaan vaunutuksen täytyy saada jopa täyttä kaulaa kiljuvan lapsen hiljenemään parin minuutin sisällä.
Vaunutusta voidaan soveltaa lapsen maatessa selällään, mutta katsekontakti ja näkövaikutteet ovat tässä tilanteessa tuhoisat. Voit peittää vaunut ohuella pimennysverholla, tai jollakin muulla ilmavalla tummalla kankaalla, ja näin taata lapsen rikkumattoman rauhan.
Pikku pullanmurut, joiden välttämättä täytyy nostaa päätään, tai yrittää "ryömimällä"
Aikaeroista:
Kuvitellaanpa että sinun täytyy siirtää kelloa erinäisiä tunteja ilman, että sekoitat lapsesi päivärutiinit. Ja sitten koko touhu taas toisin päin, kun palaat takaisin kotimaahan. Voit nyt valita; voit siirtää lapsen päivärytmiä tunti kerrallaan, kaksi tuntia tai jopa kolme tuntia/päivässä ilman, että lapsi huomaa. Aloita pari kolme vuorokautta ennen matkaa. Samalla tavalla aloitat takaisin siirron toiseen suuntaan pari vuorokautta ennen kotimatkaa.
Tunti/vuorokausi:
Sanotaanpa nyt että lapsen ruoka-ajat ovat kello 7, klo 10, klo 2, klo 6 yömyssyn kanssa, ja nukkumaan mennään klo 7. Ensimmäisenä päivänä herätät lapsen varttia vailla seitsemän. Seuraava ateria tarjoillaan seuraavan marginaalivartin aikana, eli puolikymmenen. Olet nyt "tienannut" puoli tuntia. Kolmas ateria tarjoillaan varttia yli yksi - kolmevarttia. Neljäs ateria kello viisi - ollaan päästy tuntiin. Yömyssy ja nukkumaanmeno kello kuusi. Seuraavana aamuna herätät lapsen varttia vailla kuusi. Seuraava ateria tarjoillaan klo yhdeksän. Kolmas ateria puoli yksi. Neljäs ateria klo neljä. Yömyssy ja nukkumaan klo viisi. Ja niin poispäin.
Kaksi tuntia/vuorokausi:
Paitsi "tienattua" marginaalivarttia käytät nyt myös marginaalivarttia päiväunien aikana. Kolmet päiväunet plus ylimääräinen vartti ennen nukkumaan menoa antaa sinulle tunnin lisää päivän aikana. Tämän jälkeen täytyy muistaa siirellä myös aterioita vuoron perään! Tässä tarvitaan kellon lisäksi kynä ja paperia!
Jos sinulla on oikein kiire voit käyttää marginaalivartteja molempiin suuntiin; sillä tavalla "tienaat" puolisentuntia joka kerran. Jos lapsi laitetaan tavallisesti nukkumaan kello kaksitoista, nukkuakseen päiväunet puoli kahteen, (puolitoista tuntia), voit laittaa pikkuisen nukkumaan varttia vailla kaksitoista, ja nostaa kello yksi (= tunti ja vartti, mutta kello näyttää puolta tuntia aikaisempaa aikaa). Jne.
Matkan aikana voi olla tarpeen laittaa lapsi pötköttämään siellä ja täällä, nostella häntä, ja enemmän taikka vähemmän herättää aina välillä. Kiinnitä siihen niin vähän huomiota kuin suinkin mahdollista. Älä puhu. Älä anna kenenkään houkutella lapsen mielenkiintoa puoleensa. Älä anna ylimääräisiä aterioita. Säästä lasta niin paljon kuin suinkin mahdollista turhilta näkövaikutteilta, kun rutiineissa on nukkuma-aika! Käsittele pientä asiallisesti ja nopeasti, lapsen hyvä, jatkuva uni ajatuksissasi. Kyse on asenteesta kuten aina: vankkumattoman rauhallinen ja itsestäänselvä. Silloin uskallan luvata, että pikkuisesi sopeutuu esimerkillisesti - ja nauttii täysin siemauksin lomamatkastaan!
"NYT NUKUTAAN" VANHEMMILLE LAPSILLE:
Kyllä. Luovu junttauksesta. (Jos pikku kulta ei ole tottunut junttaukseen, saa hän luultavammin sätkyn moisesta kohtelusta!) Aseta lapsi varmoin ottein nukkumaan, joko muistivihkon ohjeiden mukaan, tai sitten kuten tiedät lapsen tavallisesti nukkuvan, ja pidä sitten lapsi aloillaan "viuhkan" avulla noin kymmenisen sekuntia. (Pidempikin aika voi olla tarpeen, ja varsinkin ensimmäisellä kerralla. (Pikkuisen on tarkoitus rentoutua, mutta ei ehtiä nukahtaa.) Älä puhu. Painalla lopetukseksi ja poistu rimssun kanssa. Jatka rimssun kanssa pois ovelta, ja aikaansaa muita talon ääniä; sellaisia, joilla ei ole mitään tekemistä lapsen kanssa. Muistuksen ja vahvistuksen suhteen: seuraa unikoulua.
---------------------------------------------------------------- Hei!
--------------------------------------------------------------- Käännös: Päivi Billing,
oikolukijat: Sara Tarvos ja Jeanette Lindroos, joita ilman tästä ei olisi tullut tasan mitään! |